Pitkän matkan matkaajat

Ajatko itse paljon autolla? Tai pikemminkin, ajatko pitkiä matkoja ja jos ajat, miten pidät itsesi virkeänä ja kuinka paljon pidät taukoja? Jokainen kuski ajaa omalla tyylillään ja vaikka meistä kaikki olemme opetelleet samat liikennesäännöt, on meille muotoutunut omia tyylejämme ajaa liikenteessä. Tällä kertaa otamme artikkelissa esille tuon pitkän matkan ajamisen sekä pari ajamiseen liittyvää käytännön asiaa.

Pitkät matkat ja tarkkaavaisuus

Pitkiä matkoja ajaessa oma tarkkaavaisuus voi herpaantua tai sitten kun pysähtyy tauolle nukkuakseen hetkeksi, unta ei sitten tulekaan ja tauko on vain tauko ajamisessa, ei oman pään toiminnalle. Yksi asia, joka saattaisi auttaa on uusi trendituote eli teollisuushampusta valmistettu CBD-öljy, josta lue lisää, vaikka tuolta Cibdollin sivulta.

Tarpeellisten taukojen käyttäminen pitkillä matkoilla on luonnollisesti välttämätöntä, kukaan ei voi yksin ajaa pitkiä taipaleita ilman pysähtymistä. Ajaessa voi tulla esimerkiksi vauhtisokeaksi tai oma näkö tunneloituu ja näkee enää vain tien, muttei huomioi muuta liikennettä. Tauoilla on hyvä antaa taukoa sekä silmille että aivoille ja samalla myös ruokkia kehoa juomalla ja syömällä. Älä kuitenkaan syö liikaa, ettei se itse syöminen sitten aiheuta ajamisen taas alettua väsymistä.

Kuinka usein sitten niitä taukoja pitäisi pitää on yksilöllistä. Toiset voivat ajaa 500 kilometriä helposti ilman taukoja ja toisen pitää jaloitella aina tunnin välein. Iso tekijä on myös ajoneuvo, jolla ollaan liikkeellä ja millaisen ajoasennon se kuskille antaa.

Ajaminen ja muut liikenteessä

Mutta jos tuo pitkillä matkoilla matkan suunnittelu on tärkeätä ja taukopaikkojen valinta etukäteen niin entäs sitten ne muuta kuskit liikenteessä. Näin lämpimänä kesäpäivänä on hyvä ottaa jälleen esille tuon väsyneen kuskin ohella pari muuta tieliikenteen ässää.

Nopeusrajoitus ei koske minua

Nämä ovat niitä kuskeja, jotka ajavat taajamassa 80 km/h ehtiäkseen ostamaan jäätelöä tai hakemaan tyttöystävä töistä. Nämä ovat myös niitä kuskeja, jotka roikkuvat moottoritien ohituskaistalla metrin päässä omasta autostasi, vaikka itselläsi on mittarissa 122 km/h. Nämä samat kuskit myös vähät välittävät moottorien huoltotöistä tai korjauksista, kun aluerajoitus tipahtaa ensin 100, sitten 80 ja lopulta 60 km/h ja huomaat väistäväsi sivuun näitä satasta ajavia omaa itseään ajattelevia suhareita. Välillä sitä tuntee itsensä moottoritiellä tien tukkeeksi yrittäessään ajaa nopeutusrajoitusten mukaan siten, että auton mittari näyttää satasen alueella max 102 km/h tai 120 alueella 124 km/h ja silti on hitain auto liikenteessä. Tai jos ajelee moottoriliikenneteillä, joilla on nopeusrajoitus 80 km/h tai 100 km/h, niin sitä reilua kahdeksaakymppiä ajaen saa varmasti jonon taakseen. Eli ketäs varten ne nopeusrajoitukset olivatkaan?

Liikenneturva itseasiassa tutki asiaa, ja totta on, että suomalaisilla on nykyään tapana ajaa aina vähän ylinopeutta, mihin meillä on aina kiire? 57 % suomalaisista kuskeista nimittäin kertoo ajavansa yleensä pientä ylinopeutta.

Unohdamme autokoulun opit

Ei se mitään, että nyt kesäkuussa tuli pari sellaista uutta liikennesääntöä, jotka tulevat aiheuttamaan kauemmin ajaneille kuskeille ärräpäitä, mutta yleensäkin tuntuu että osalla kuskeista jotkin autokoulun opit vain unohtuvat helpommin kuin toisilta. Yksi näistä selvimmistä on ajaminen liikenneympyrässä. Niissä tuntuu, että lähes joka kolmas kuski näyttää vilkkua ihan miten sattuu ja vaihtelee kaistaan oman mielensä mukaan. Kuinka vaikeata se on ymmärtää, että liikenneympyrään ajetaan ilman vilkkua mutta sieltä lähdetään pois vilkulla?

Tai että sen autossa olevan vilkun tarkoitus on kertoa MUILLE liikenteessä liikkuville, mihin suuntaan auto on kulkemassa SEURAAVAKSI. Ei siis kääntyä ensin ja sitten muisteta laittaa se vilkkukin päälle!